Hampaat, useimpain selkärankaisten suuontelossa olevia luumaisia muodostumia, joiden päätarkoituksena on ruoan hienontaminen. Hampaattomia selkärankaisia ovat kilpikonnat, linnut, eräät valaat ja jotkut maaimettäväiset (muurahaiskarhu, vyötiäiset). Imettäväisillä on h:ta vain leukaluissa, muilla selkärankaisilla muissakin suuontelon luissa. — H:ssa erotetaan terä l. kruunu, kaula ja juuri. Niiden sisässä on pehmeän hammasytimen täyttämä ontelo, johon haaraantuu hermoja ja verisuonia. H:n kovat osat ovat hammasluu (dentiini), hammaskiille (emalji) ja hammastahdasi (sementti).Pääosan muodostaa hammasluu; hammaskiille, joka on koko ruumiin kovin aine, verhoaa sitä kuoren tavoin terän ympärillä; juuren ympärillä on hammastahdas samanlaisena verhona. — H:n muodostuminen alkaa sikiössä jo toisella kuukaudella; lapsessa ensimmäiset h. puhkeavat 6-8 kuukauden iässä. Lapsella on 20 hammasta. Samaan aikaan kuin etumaiset maito-h. alkavat irtautua, n. 6-vuotiaana, puhkeaa ensim. pysyvä hammas maitohammasrivin jatkoksi. Pysyviä hampaita on ihmisellä 32. Etuhampaita on kummassakin leuassa 4, kulmahampaita joka leukapielessä 1, poskihampaita 5. Viimeinen poskihammas, n. s. viisaudenhammas, on kulttuurikansoilla surkastumassa.
