Heijari (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Heijari, raskas rautainen tai kivinen paino, joka telineen varassa juntatessa pudotetaan paalun päähän tai rautakappaleille niiden särkemiseksi.

Heettiläiset (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Heettiläiset l. hetiitit, kansa, joka, n. 1800 e. Kr. oli muodostanut Vähään-Aasiaan valtakunnan ja seur. vuosisadoilla alkoi kukistaa Syyrian seemiläisiä kansoja. H:n valtakunta kukistui n. 1200, ja n. 715 e. Kr. he hävisivät, historiasta. Boghasköissä y. m. toimitetut kaivaukset ovat tuoneet ilmi lukuisia rakennusjätteitä, veistokuvia ja kirjoituksia. H:n kieltä luullaan indoeurooppalaiseksi.

Hedonismi (Lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hedonismi (kreik.), nautinto-oppi, siveysopillinen suunta, jonka mukaan mielihyvä tai nautinto on siveellisenkin toiminnan vars. tarkoitusperä. Sen tyypillinen edustaja oli Aristippos (ks. t.).

Haukat (lähde: Pieni Tietosanakirja)

 

Haukat, petolintuheimo, jonka useista alaheimoista meillä seuraavat ovat edustettuina: suohaukat, jalohaukat, varsinaiset haukat, mehiläishaukat, haarahaukat, kotkat ja kalasääsket. Varsinaisten h:n (Asturinæ) tunnusmerkkinä on tyvestä alkaen koukistunut nokka sekä pitkä pyrstö. Siihen kuuluvat vain
kanahaukka ja varpushaukka.

Hathor (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hathor, muinaisegypt. jumalatar, ilon ja rakkauden edustaja. Päätemppeli Denderassa.

Hasardi (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hasardi (ransk.), sattuma. — Hasardipeli, uhkapeli.

Hartialihas (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hartialihas (musculus deltoideus), kolmikulmainen lihas, joka lähtee solisluun ulomman kolmanneksen etureunasta, olkalisäkkeestä ja lapaluun harjusta kiinnittyen olkaluussa olevaan ryhmyyn, — Hartiat, ne vartalon osat, joihin eturaajat kiinnittyvät. Hartian luita ovat lapaluu ja solisluu.

Harsintahakkaus (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Harsintahakkaus, metsänh., kohdistuu yksityisten puiden tai pienten puuryhmien poistamiseen, tav. lavealta alalta. Siinä hakataan kustakin metsiköstä vain se puumäärä, minkä se on edellisen hakkuun jälkeen ehtinyt kasvaa. — Harsintametsä, metsikkömuoto, jossa on tehty harsintahakkaus.

Harpyiat (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Harpyiat, kreik. tarustossa kuoleman haltijattaria, jotka äkkiä tempaavat ihmisiä pois. Kuvattu käyräkyntisiksi naisiksi tai naisenpää linnuiksi.

Harmagedon (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Harmagedon, Ilmestyskirjan 16₁₆ mukaan jumalan- ja maailmanvaltakunnan ratkaisevan taistelun tapahtumapaikka.

Harju (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Harju, pitkänlainen ja kapea selänne, joka on syntynyt jääkaudella maajään sulavesivirtojen kuljettamasta ja muokkaamasta sorasta ja hiekasta.

Harjasiilit (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Harjasiilit (Centetidæ), Madagaskarilla ja eräillä lähisaarilla eläviä hyönteissyöjiä. Tunnetuin laji n. 40 cm pitkä hännätön tanreki (Centetes ecaudatus).

Harjalintu (lähde: Pieni Tietosanakirja)

 

Harjalintu (Upupa epops), mustan-, valkoisen- ja punervankirjava isotöyhtöinen kirskulintu; Keski- ja Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasian lauhkeissa keski- ja länsiosissa. Suomessa silloin tällöin tavattu.

Monimuotoista joulua

 

Harittaminen (lähde: Pieni Tietosanakirja)

 

Harittaminen l. renkkaaminen, sahan hampaiden taivuttaminen sivuillepäin, jotta sahausrako tulisi leveämpi ja saha ei tarttuisi kiinni tai hankauksesta kuumenisi. H. toimitetaan haritusraudalla, -pihdeillä tai -koneella.

Harakanvarvas (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Harakanvarvas, lieko (Lycopodium).

Hapteerit (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hapteerit (kreik.), levymäisiä (rakkolevän) tai sormimaisia (muratin) elimiä, joiden avulla kasvit voivat kiinnittyä sileä- ja kovapintaiseen alustaan.

Hapsenkakkiaiset (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hapsenkakkiaiset (Ceramlycidæ), isoja, hoikkia kovakuoriaisia. Täysimuotoiset elävät kannoilla, hirsillä, seinillä, jotkut kasvien kukilla, toukat enimmäkseen puussa. H:ia ovat m. m. karvari (Prionus coriarius), sarvijaakko (Lamia ædilis), papintappaja (Callidium violaceum) ja kukkais-h. (Leptura).

Happo (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Happo on sellainen vety-yhdistys,
josta syntyy suoloja, kun vety korvataan metallilla. H:illa on hapan maku, ne punaavat sinisen lakmuspaperin.

Hansa (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hansa, Hansaliitto, alk. ulkomailla toimivien saks. kauppiaitten yhdistys etujensa suojelemiseksi, sittemmin Saksan kaupunkien liitto 1200-1600-luvuilla, jossa yli 90 jäsentä (hansakaupunkia), etupäässä merikaupunkeja Tallinnasta Amsterdamiin; pääpaikkana oli Lyypekki. Liitto hankki jäsenilleen erioikeuksia ja huolehti meri- ja maateiden turvallisuudesta. H, joka oli mahtavimmillaan 1300- ja osin 1400-luvuilla, hallitsi tällöin Englannin ja Pohjoismaiden kauppaa. Vasta kreivisota (ks. t.) lopetti 1500-luvulla H:n kauppavallan Pohjoismaissa, 1494 suljettiin sen konttori Novgorodissa, ja uusien meriteiden löydön jälkeen se vähitellen menetti kokonaan merkityksensä. [Ruuth (1882); Lindner (saks., 1911).]