Heksaedri (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Heksaedri (kreik.), monitahokas, jota rajoittaa kuusi toisiinsa rajoittuvaa tasokuviota. Säännöllinen h. on kuutio.

Hekate (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hekate, kreik. kansanuskossa teiden ja porttien, kuun ja yön sekä (öisen) loihtimisen jumalatar.

Heittoliike (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Heittoliike, heiton ja painovoiman aikaansaama yhdistetty liike. Kappaleen asema (P) t
sek. kuluttua saadaan liikeyhtälöistä OS = x = ct cos ε ja PS = QS — QP = y

	1
= ct sin ε —	—	gt2,
	2

missä c on alkunopeus, g painovoiman kiihtyväisyys ja ε
vaakatason ja hettosuunnan välinen kulma, heittokulma. Heittokäyrä on (ilmattomassa tilassa) paraabeli. Korkein kohta, mihin kappale nousee, nousukorkeus on

	c2
y1 =	——	sin 2ε. Ox1 on heittoväli, x1 =
	2g

c2
—	sin 2ε; tämä on suurin kun ε = 45o,
g

sin 2ε = 1. Pystysuora h. syntyy kun kappale heitetään suoraan ylös- tai alaspäin (cos ε = 0, sin ε = +— 1). Ed. tapauksessa liike on hidastuva, kunnes kappale saavuttaa korkeimman kohtansa, sitten, samoin kuin jälk. tapauksessa, kiihtyvä. Vaakasuorassa h:ssa on ε = 0.

Heisimadot (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Heisimadot (Cestodes), loisina eläviä laakamatoja. Nauhamaisessa ruumiissa erotetaan pää ja siihen jonona liittyvät sukunivelet, proglottidit. jotka silmikoituvat päästä. Suuta, suolistoa, ruumiinonteloa, aistimia ei ole, sukuelimet valtavasti kehittyneet, kussakin nivelessä 2-neuvoiset. — Leveä heisimato (lapa-, alvemato) (Botriocephalus latus) on 2-9 m pitkä, 3,000-4,200-nivellnen, nivelet leveitä; pää mantelinmuotoinen, sen molemmin puolin rakomainen imulava. Mikroskooppisen pienistä munista kehittyy vedessä ripsitoukka, tämä joutuu johonkin kalaan ja kehittyy siinä matomaiseksi 1-2 cm pitkäksi lihastoukaksi; tämmöisiä kaloja syödessään ihminen saa loisen suolistoonsa. Yleinen Suomessa, Itämeren maissa, Länsi-Sveitsissä. — Kapea väkasetön heisimato (Tænia saginata), 7-8 m pitkä, sukuniveliä yli 1,000, nivelet leveyttään pitemmät; kuutiomaisessa päässä 4 pyöreätä imukuppia. Munan sisässä pieni pallomainen alkutoukka; sen jouduttua nautaeläimen vatsaan liukenee kuori, toukka kaivautuu lihastoon ja muuttuu soikeaksi rakkulaksi, n. s. rakkomadoksi, jonka seinämästä päänaihe imulavoineen työntyy rakkulan sisään. Syömällä rakkomatoista naudanlihaa
voi ihminen saada madon suoleensa, jossa se kehittyy täysimuotoiseksi.

Heinä (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Heinä, rehuksi korjatut ruohot (etupäässä heinä- ja palkokasveja, myös saroja, kortteita ja erilaisia ruohokasveja).

Heilimöiminen (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Heilimöiminen, heinä-, etenkin viljakasvien kukkiminen.

Heikkohermoisuus (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Heikkohermoisuus, neurastenia, on joko hankittua tai synnynnäistä. Hankitun h:n syistä ovat tärkeimmät: liikarasitus, huolet, epäsäännöllinen elämä, taudit. H:n ilmiöitä ovat päänsärky, pyörrytys, unettomuus, raukeus, sydämentykytys, ruoansulatushäiriöt, tautien pelko.

Heijari (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Heijari, raskas rautainen tai kivinen paino, joka telineen varassa juntatessa pudotetaan paalun päähän tai rautakappaleille niiden särkemiseksi.

Heettiläiset (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Heettiläiset l. hetiitit, kansa, joka, n. 1800 e. Kr. oli muodostanut Vähään-Aasiaan valtakunnan ja seur. vuosisadoilla alkoi kukistaa Syyrian seemiläisiä kansoja. H:n valtakunta kukistui n. 1200, ja n. 715 e. Kr. he hävisivät, historiasta. Boghasköissä y. m. toimitetut kaivaukset ovat tuoneet ilmi lukuisia rakennusjätteitä, veistokuvia ja kirjoituksia. H:n kieltä luullaan indoeurooppalaiseksi.

Hedonismi (Lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hedonismi (kreik.), nautinto-oppi, siveysopillinen suunta, jonka mukaan mielihyvä tai nautinto on siveellisenkin toiminnan vars. tarkoitusperä. Sen tyypillinen edustaja oli Aristippos (ks. t.).

Haukat (lähde: Pieni Tietosanakirja)

 

Haukat, petolintuheimo, jonka useista alaheimoista meillä seuraavat ovat edustettuina: suohaukat, jalohaukat, varsinaiset haukat, mehiläishaukat, haarahaukat, kotkat ja kalasääsket. Varsinaisten h:n (Asturinæ) tunnusmerkkinä on tyvestä alkaen koukistunut nokka sekä pitkä pyrstö. Siihen kuuluvat vain
kanahaukka ja varpushaukka.

Hathor (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hathor, muinaisegypt. jumalatar, ilon ja rakkauden edustaja. Päätemppeli Denderassa.

Hasardi (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hasardi (ransk.), sattuma. — Hasardipeli, uhkapeli.

Hartialihas (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hartialihas (musculus deltoideus), kolmikulmainen lihas, joka lähtee solisluun ulomman kolmanneksen etureunasta, olkalisäkkeestä ja lapaluun harjusta kiinnittyen olkaluussa olevaan ryhmyyn, — Hartiat, ne vartalon osat, joihin eturaajat kiinnittyvät. Hartian luita ovat lapaluu ja solisluu.

Harsintahakkaus (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Harsintahakkaus, metsänh., kohdistuu yksityisten puiden tai pienten puuryhmien poistamiseen, tav. lavealta alalta. Siinä hakataan kustakin metsiköstä vain se puumäärä, minkä se on edellisen hakkuun jälkeen ehtinyt kasvaa. — Harsintametsä, metsikkömuoto, jossa on tehty harsintahakkaus.

Harpyiat (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Harpyiat, kreik. tarustossa kuoleman haltijattaria, jotka äkkiä tempaavat ihmisiä pois. Kuvattu käyräkyntisiksi naisiksi tai naisenpää linnuiksi.

Harmagedon (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Harmagedon, Ilmestyskirjan 16₁₆ mukaan jumalan- ja maailmanvaltakunnan ratkaisevan taistelun tapahtumapaikka.

Harju (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Harju, pitkänlainen ja kapea selänne, joka on syntynyt jääkaudella maajään sulavesivirtojen kuljettamasta ja muokkaamasta sorasta ja hiekasta.

Harjasiilit (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Harjasiilit (Centetidæ), Madagaskarilla ja eräillä lähisaarilla eläviä hyönteissyöjiä. Tunnetuin laji n. 40 cm pitkä hännätön tanreki (Centetes ecaudatus).

Harjalintu (lähde: Pieni Tietosanakirja)

 

Harjalintu (Upupa epops), mustan-, valkoisen- ja punervankirjava isotöyhtöinen kirskulintu; Keski- ja Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasian lauhkeissa keski- ja länsiosissa. Suomessa silloin tällöin tavattu.