Himmeli (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Himmeli (ruots.), oljista juhliksi tehty kattokoriste.

Hiidenkiuas (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hiidenkiuas, esihist. kiviroukkiohauta, tav. rakennettu vuoren huipulle veden lähettyville noin miehen pään kokoisista kivistä.

Hiidenkirnut (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hiidenkirnut, pyöreät, sileäpintaiset kolot, joita vesi on sorvannut koskien kalliopohjaan tai irtonaisiin kiviin pyörittämällä kiviä ja soraa yhdessä kohden. Korkeilla kallioilla olevat h. ovat syntyneet jääkaudella, maajään sulavesivirtojen pyörteissä.

Hieroglyfit (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hieroglyfit (kreik.), muin.-egypt. kuvakirjoituksessa esineiden kuvat, joilla on sekä käsitteellinen että äänteellinen merkitys. Vars. kuvamerkit (ideogrammat), joita käytettiin n. 500, merkitsivät esineitä t. käsitteitä; äänteelliset merkit konsonantillisia tavuja. Tavu-h:stä saatiin oikeita kirjaimia (24 konsonanttia) siten, että ne pantiin merkitsemään vain tavun alkuäänteitä. H. esiintyvät etupäässä Egyptin kiinteissä muinaisjäännöksissä.

Hiekkakiitäjät (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hiekkakiitäjät (Cicindela), maakiitäjille lähisukuinen kovakuoriaissuku, Suomessa 4 lajia; petokuoriaisia. Yleisimmät lajit ruohonvihreä, valkotäpläinen C. campestris ja musta, valkotäpläinen C. silvatica.

Hiawatha (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hiawatha [haiəuō’þə], onondaga-intiaanien päällikkö, luullaan eläneen 1500-luvulla, amer. runoilijan Longfellow’n eepoksen sankari.

Heureka (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Heureka, eureka (kreik.), „olen löytänyt", Arkimedeen huudahdus.

Hetulat (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hetulat, hetulavalaiden suulaesta kahden puolen riippuvat, jopa 4 m:n pituiset sarveislevyt, joiden sisäreunassa on tiheässä pitkiä ripsisäikeitä. H:n avulla valas siivilöi suuhunsa saamansa pienet merieläimet. H:sta valmistetaan kampoja, rasioita y. m. s., kaupassa ne tunnetaan ,,kalanluun" nimellä.

Herätys (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Herätys, murrostila ihmisen uskonnollisessa elämässä, jolloin sielun pelastus tulee hänelle elinkysymykseksi.

Herra (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Herra (msaks. hêriro), itsenäisessä asemassa olevan miehen arvonimi, jota Pohjoismaissa käytettiin alk. vain ritareista ja hengellisistä, laajeten sitten 1700-luvulla ulottuvaksi kaikkiin n. s. säätyhenkilöihin; nykyisin käytetty kaikissa kansanluokissa. Käytetään kuitenkin toisinaan osoittamaan milloin työmiehen, milloin talonpojan vastakohtaa.

Herne (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Herne, kaup. Preussissa, Ruhrin alueella, hiilikaivoksia ja koneteoll. 65,000 as.   

Herne, palkokasvien heimoon kuuluva kasvisuku (Pisum) ja sen lajien siemen. Suomessa viljellään kahta lajia h:itä: puutarha-h:tä (P.sativum) ja pelto-h:tä (P.arvense). Edellisen kukat ovat kaksittain, teriö valkea, siemenet palleroiset, vaaleat, keltaiset, viheriät tai harmaat; jälkimmäisen kukat yksittäiset, teriön purje usein sinipunainen, siivet purppuranpunaiset, siemenet kulmikkaat, harmaat tai tummankirjavat; molempien lajien välillä on sekamuotoja. Puutarha-h:tä on 2 päälaatua: silpo-h., jonka kovaseinäinen palko on syötäväksi kelpaamaton, ja sokeri-h., jolla on litteät, mureat, syötävät palot. H:iden ravintoarvo on suuri niiden sisältämien valkuaisaineiden vuoksi. Hl:n paino n. 79 kg, kylvömäärä ha:lle 2,3-4 hl.

Herkuleen tähtikuvio (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Herkuleen tähtikuvio, pohj. taivaan puoliskolla Lyyrystä länteen. Sen tähtien η ja ζ välillä on Halleyn keksimä kaunis tähtiryhmä, jossa on 40,000 tähteä.

Hepokatit (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hepokatit (Locustidæ), heinäsirkan tapaisia isoja hyönteisiä, joilla pitkät sukamaiset tuntosarvet. Kuuloelimet etusäärissä; koiraa aikaansaa sirinän hankaamalla etusiipiä vastakkain Naaraksella pitkä miekkamainen munanasetin. Suomessa 7 lajia.

Heman (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Heman [hē-], Gustaf Adolf (1855-1917), suom. kirkonmies ja novellisti. Julk. nimimerkillä Kah novellit "Muistelmia Hämeestä", "Kysymysmerkkejä", "Kertomuksia" (1883-88).

Helvetinkone (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Helvetinkone, äkkiarvaamatta räjähtäväksi aiottu murha-ase, esim. räjähdysaineella ladattu laatikko, joka aukaistaessa tai sysäyksen saatuaan taikka määräaikana kellokoneiston välityksellä räjähtää.

Helikopteri (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Helikopteri (kreik.), kannatustasoja vailla oleva lentokone, joka potkurin avulla sekä nousee että liikkuu eteenpäin. vrt. Lentokone.

Heksaedri (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Heksaedri (kreik.), monitahokas, jota rajoittaa kuusi toisiinsa rajoittuvaa tasokuviota. Säännöllinen h. on kuutio.

Hekate (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hekate, kreik. kansanuskossa teiden ja porttien, kuun ja yön sekä (öisen) loihtimisen jumalatar.

Heittoliike (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Heittoliike, heiton ja painovoiman aikaansaama yhdistetty liike. Kappaleen asema (P) t
sek. kuluttua saadaan liikeyhtälöistä OS = x = ct cos ε ja PS = QS — QP = y

	1
= ct sin ε —	—	gt2,
	2

missä c on alkunopeus, g painovoiman kiihtyväisyys ja ε
vaakatason ja hettosuunnan välinen kulma, heittokulma. Heittokäyrä on (ilmattomassa tilassa) paraabeli. Korkein kohta, mihin kappale nousee, nousukorkeus on

	c2
y1 =	——	sin 2ε. Ox1 on heittoväli, x1 =
	2g

c2
—	sin 2ε; tämä on suurin kun ε = 45o,
g

sin 2ε = 1. Pystysuora h. syntyy kun kappale heitetään suoraan ylös- tai alaspäin (cos ε = 0, sin ε = +— 1). Ed. tapauksessa liike on hidastuva, kunnes kappale saavuttaa korkeimman kohtansa, sitten, samoin kuin jälk. tapauksessa, kiihtyvä. Vaakasuorassa h:ssa on ε = 0.

Heisimadot (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Heisimadot (Cestodes), loisina eläviä laakamatoja. Nauhamaisessa ruumiissa erotetaan pää ja siihen jonona liittyvät sukunivelet, proglottidit. jotka silmikoituvat päästä. Suuta, suolistoa, ruumiinonteloa, aistimia ei ole, sukuelimet valtavasti kehittyneet, kussakin nivelessä 2-neuvoiset. — Leveä heisimato (lapa-, alvemato) (Botriocephalus latus) on 2-9 m pitkä, 3,000-4,200-nivellnen, nivelet leveitä; pää mantelinmuotoinen, sen molemmin puolin rakomainen imulava. Mikroskooppisen pienistä munista kehittyy vedessä ripsitoukka, tämä joutuu johonkin kalaan ja kehittyy siinä matomaiseksi 1-2 cm pitkäksi lihastoukaksi; tämmöisiä kaloja syödessään ihminen saa loisen suolistoonsa. Yleinen Suomessa, Itämeren maissa, Länsi-Sveitsissä. — Kapea väkasetön heisimato (Tænia saginata), 7-8 m pitkä, sukuniveliä yli 1,000, nivelet leveyttään pitemmät; kuutiomaisessa päässä 4 pyöreätä imukuppia. Munan sisässä pieni pallomainen alkutoukka; sen jouduttua nautaeläimen vatsaan liukenee kuori, toukka kaivautuu lihastoon ja muuttuu soikeaksi rakkulaksi, n. s. rakkomadoksi, jonka seinämästä päänaihe imulavoineen työntyy rakkulan sisään. Syömällä rakkomatoista naudanlihaa
voi ihminen saada madon suoleensa, jossa se kehittyy täysimuotoiseksi.