Himmeli (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Himmeli (ruots.), oljista juhliksi tehty kattokoriste.

Hiidenkiuas (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hiidenkiuas, esihist. kiviroukkiohauta, tav. rakennettu vuoren huipulle veden lähettyville noin miehen pään kokoisista kivistä.

Hiidenkirnut (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hiidenkirnut, pyöreät, sileäpintaiset kolot, joita vesi on sorvannut koskien kalliopohjaan tai irtonaisiin kiviin pyörittämällä kiviä ja soraa yhdessä kohden. Korkeilla kallioilla olevat h. ovat syntyneet jääkaudella, maajään sulavesivirtojen pyörteissä.

Hieroglyfit (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hieroglyfit (kreik.), muin.-egypt. kuvakirjoituksessa esineiden kuvat, joilla on sekä käsitteellinen että äänteellinen merkitys. Vars. kuvamerkit (ideogrammat), joita käytettiin n. 500, merkitsivät esineitä t. käsitteitä; äänteelliset merkit konsonantillisia tavuja. Tavu-h:stä saatiin oikeita kirjaimia (24 konsonanttia) siten, että ne pantiin merkitsemään vain tavun alkuäänteitä. H. esiintyvät etupäässä Egyptin kiinteissä muinaisjäännöksissä.

Hiekkakiitäjät (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hiekkakiitäjät (Cicindela), maakiitäjille lähisukuinen kovakuoriaissuku, Suomessa 4 lajia; petokuoriaisia. Yleisimmät lajit ruohonvihreä, valkotäpläinen C. campestris ja musta, valkotäpläinen C. silvatica.

Hiawatha (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hiawatha [haiəuō’þə], onondaga-intiaanien päällikkö, luullaan eläneen 1500-luvulla, amer. runoilijan Longfellow’n eepoksen sankari.

Heureka (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Heureka, eureka (kreik.), „olen löytänyt", Arkimedeen huudahdus.

Hetulat (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hetulat, hetulavalaiden suulaesta kahden puolen riippuvat, jopa 4 m:n pituiset sarveislevyt, joiden sisäreunassa on tiheässä pitkiä ripsisäikeitä. H:n avulla valas siivilöi suuhunsa saamansa pienet merieläimet. H:sta valmistetaan kampoja, rasioita y. m. s., kaupassa ne tunnetaan ,,kalanluun" nimellä.

Herätys (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Herätys, murrostila ihmisen uskonnollisessa elämässä, jolloin sielun pelastus tulee hänelle elinkysymykseksi.

Herra (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Herra (msaks. hêriro), itsenäisessä asemassa olevan miehen arvonimi, jota Pohjoismaissa käytettiin alk. vain ritareista ja hengellisistä, laajeten sitten 1700-luvulla ulottuvaksi kaikkiin n. s. säätyhenkilöihin; nykyisin käytetty kaikissa kansanluokissa. Käytetään kuitenkin toisinaan osoittamaan milloin työmiehen, milloin talonpojan vastakohtaa.

Herne (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Herne, kaup. Preussissa, Ruhrin alueella, hiilikaivoksia ja koneteoll. 65,000 as.   

Herne, palkokasvien heimoon kuuluva kasvisuku (Pisum) ja sen lajien siemen. Suomessa viljellään kahta lajia h:itä: puutarha-h:tä (P.sativum) ja pelto-h:tä (P.arvense). Edellisen kukat ovat kaksittain, teriö valkea, siemenet palleroiset, vaaleat, keltaiset, viheriät tai harmaat; jälkimmäisen kukat yksittäiset, teriön purje usein sinipunainen, siivet purppuranpunaiset, siemenet kulmikkaat, harmaat tai tummankirjavat; molempien lajien välillä on sekamuotoja. Puutarha-h:tä on 2 päälaatua: silpo-h., jonka kovaseinäinen palko on syötäväksi kelpaamaton, ja sokeri-h., jolla on litteät, mureat, syötävät palot. H:iden ravintoarvo on suuri niiden sisältämien valkuaisaineiden vuoksi. Hl:n paino n. 79 kg, kylvömäärä ha:lle 2,3-4 hl.

Herkuleen tähtikuvio (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Herkuleen tähtikuvio, pohj. taivaan puoliskolla Lyyrystä länteen. Sen tähtien η ja ζ välillä on Halleyn keksimä kaunis tähtiryhmä, jossa on 40,000 tähteä.

Hepokatit (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Hepokatit (Locustidæ), heinäsirkan tapaisia isoja hyönteisiä, joilla pitkät sukamaiset tuntosarvet. Kuuloelimet etusäärissä; koiraa aikaansaa sirinän hankaamalla etusiipiä vastakkain Naaraksella pitkä miekkamainen munanasetin. Suomessa 7 lajia.

Heman (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Heman [hē-], Gustaf Adolf (1855-1917), suom. kirkonmies ja novellisti. Julk. nimimerkillä Kah novellit "Muistelmia Hämeestä", "Kysymysmerkkejä", "Kertomuksia" (1883-88).