Indigo (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Indigo, sininen väriaine, jota saadaan palkokasvien heimoon kuuluvan Indigofera tinctorian ja eräiden muiden samaan sukuun kuuluvain tropiikeissa viljeltyjen ruohojen ja pensaiden lehdistä. Kaupassa käyvä i. on tummansinisinä möhkäleinä. I:oa käytetään villan, silkin ja puuvillakankaiden värjäämiseen. Nykyisin on luonnollinen i. väistymässä keinotekoisen i:n tieltä. — Indigomusta, aniliinimusta. — Indigosini, indigotiini, tärkein indigon aineosa. Synteettisesti valmisti i:eä ensi kerran Baeyer 1878. Sen jälkeen on sen keinotekoinen valmistus yhä edistynyt. — Pelkistämällä i:eä alkalisessa liuoksessa saadaan se muuttumaan indigovalkoiseksi, joka liukenee veteen. Tähän kastetaan värjättävät kankaat, minkä jälkeen ilma hapettaa indigovalkoisen i:ksi, joka näin kiintyy lankoihin. 

Imukalat (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Imukalat (Discoboli), luukaloja, joiden vatsaevät ovat yhteenkasvaneet imulavaksi. Meidän merenrannoillamme eläviä i:ja ovat vilukala (Cyclopterus lumpus) ja pullokala (Liparis lineatus). 

Imposantti (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Imposantti (lat.), vaikuttava, mahtava. 

Impluvium (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Impluvium (lat.), roomal. atriumin keskellä oleva lammikko, johon sadevesi kokoontui sen yläpuolella olevasta aukosta.

Imminentti (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Imminentti (lat.), lähellä oleva, uhkaava. 

Immaculata (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Immaculata (lat.), saastuttamaton, koskematon, puhdas 

Imago (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Imago (lat.), „kuva", täysimuotoinen hyönteinen (vastakohta toukalle ja kotelolle).

Iltarusko (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Iltarusko, auringonlaskun aikana taivaalle eri vivahduksissa ilmenevä hohde. Aiheutuu pääasiassa valon heijastumisesta ilmakehän vesikaasusta, mutta myös tulivuorten purkauksista yläilmoihin hajonneesta tomusta. — Aamurusko ilmestyy auringonnousun aikaan samoista syistä kuin i. 

Iltakorennot (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Iltakorennot (Perlidæ), hyönteisalalahko korennoisten lahkossa; elävät jokien ja purojen varsilla, toukat virtaavassa vedessä. 

Ilmoitus (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Ilmoitus, dogmaattinen oppisana, jolla tarkoitetaan jumalallisten totuuksien yliluonnollista ilmoittamista ihmisille. 

Ilmisiittiöt (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Ilmisiittiöt, siemenkasvit, fanerogaamit. 

Ilma (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Ilma, kaasuseos, joka i.-kehänä ympäröi maapalloa. Lähellä maanpintaa kuiva i. sisältää tilavuusprosenteissa typpeä 78,03, happea 20,99, argonia 0,94, hiilidioksidia 0,03 sekä pieniä määriä vetyä, neonia, heliumia, kryptonia, ksenonia, otsonia, amoniakkia. I:n vesihöyrynpitoisuus vaihtelee 0-4 %. 1 l kuivaa i:aa painaa 0° C ja 760 mm:n paineessa 1,293 g. I:n kriitillinen lämpötila on —140°; tässä lämpötilassa ja 39 ilmakehän paineessa se muuttuu nesteeksi, nestemäiseksi i:ksi, jonka kiehumap. on —193°. Se on sinertävä, herkkäliikkeinen neste, josta typpi ensin kiehuu pois. Kiehuessa sitoutuu suuri määrä ämpöä; tästä johtuvaa jähtymistä käytetään useiden muiden kaasujen nesteyttämiseen. Ilman kem. tärkein aineosa on happi, mikä ylläpitää palamista ja elämää. vrt. Ilmakehä, Ilmankosteus, Ilmanpaine, Ilmanvaihto.

Ilkivalta (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Ilkivalta merkitsee rikosoikeudessa yleisen ulkonaisen järjestyksen häiritsemistä tai sopivaisuutta ja siveyttä loukkaavaa menettelytapaa (R. L. 24:4 ja 43:7). 

Ilex (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Ilex, Aquifoliaceæ-heimoon kuuluva kasvisuku. I. paraguariensis, matala puu, jonka lehdistä saadaan paraguayteetä l. mattea. — I. aquifolium, piikkipaatsama, okahampainen, kiiltävälehtinen,talvivihanta, punamarjainen pensas Etelä- ja Keski-Euroopasta. Pohjois-Euroopassa koristepensaana. 

Ikoni (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Ikoni (kreik.), kuva; kreik. kirkossa jumalan- tai pyhimyksenkuva. — Ikonodulia, kuvainpalvelus. — Ikonografi, pantografin tapainen piirustuskoje, jolla saadaan suurennettu tai pienennetty jäljennös piirustuksesta. — Ikonografia l. ikonologia, vertaileva tutkimus jonkun aiheen taiteellisesta käsittelystä eri aikoina, — Ikonoklasti, kuvainraastaja. — Ikonostaasi, kuvaseinä, maalatuilla (metallilla päällystetyillä) pyhimyksenkuvilla koristettu puinen väliverho kreik.-kat. kirkossa kuorin ja muun kirkon välillä. 

Ikkuna (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Ikkuna valmistetaan siten, että tav. puiseen kehykseen kitillä kiinnitetään lasinen ruutu. Seinäaukossa on karmipuu, jonka huuliin kehysten on tarkasti sovittava, Kehyksiä vahvistetaan kulmaraudoilla. Salvoista yleisin on nyk. n. s. pitkäsalpa (baskyyli, espanjoletti), joka yhtaikaa ylhäältä ja alhaalta painuu karmissa oleviin reikiin. Puurakennuksissa i:t ympäröidään vuorilaudoilla. I:n sisäpuoli varustetaan i.-laudalla ja kivirakennuksissa sen alapuolen luisu peitetään rautalevyllä, kattotiilellä j. n. e. Pohjoismaissa käytetään talvisaikaan kaksinkertaisia i:oita. 

Ikiliikkuja (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Ikiliikkuja (lat. perpetuum mobile), kone, jonka pitäisi käydä itse kehittämällään voimalla ja jonka tulisi lisäksi kyetä suorittamaan muutakin työtä. Jo eräät vanhan ajan tutkijat tulivat selvyyteen i:n mahdottomuudesta; tästä toteamuksesta on sittemmin kehittynyt energian häviämättömyyden laki, josta on muodostunut luonnonopin perus. Erinäiset tieteellistä kouluutusta vailla työskennelleet keksijät ovat vielä viime aikoinakin koettaneet keksiä i:aa. Useimmat i.-suunnittelut ovat mekaanisia, mutta myöskin hydraulisia, pneumaattisia ja sähköisiä laitteita on ehdotettu.

Iho (lähde: Pieni Tietosanakirja)

 Iho, ruumiin ulkopeite; useimmilla selkärangattomilla eläimillä yksinkertaisen epiteelin muodostama. Selkärankaisten i:ssa erotetaan veretön orvaskesi (epidermis) ja verisuonirikas verinahka (corium); edellisen pintakerroksessa on kuolleista sarveistuneista soluista muodostunut sarveiskerros l. marraskesi (stratum corneum) ja sen alla elävien, jakautuvien solujen muodostama nilvi- l. nilakerros (stratum Malpighii). Ihorauhasia ovat hiki- ja talirauhaset; karvat ja kynnet sekä lintujen höyhenet ovat orvaskedestä kehittyviä erikoisia ihomuodostumia. I. toimii ruumiin suojapintana, erityselimenä, tuntoelimenä, lämmönsäännöstelijänä; alemmilla eläimillä tapahtuu kaasujen vaihto i:n kautta. — I:n väri johtuu orvaskeden alemmissa kerroksissa olevista pigmentti- l. värihiukkasista.

Ihmisoikeudet (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Ihmisoikeudet l. yleiset ihmisoikeudet, joihin liitetään kansalaisvapaudet, oikeudet, joita kansalaisilla on nykyaikaisessa oikeusvaltiossa. Niiden kehitys on lähinnä alkanut Englannista, missä uskonpuhdistuksen jälkeen vallitsevaan kirkkoon tyytymättömät vaativat oikeutta vapaasti tunnustaa uskoaan. Aate sai suurisuuntaisen ilmaisun Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksessa 1776 ja myöh. uudelleen Ranskan vallankumouksen ihmisoikeuksien julistuksessa (déclaration des droits de l’homme). Se luettelee i:na m. m. yhdenvertaisuuden, vapauden, turvallisuuden ja omaisuuden, ajatuksen- ja kokoontumisvapauden, uskonnonvapauden, henkilökohtaisen vapauden, oikeuden saada ansiotyötä ja opetusta.

Ihminen (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Ihminen (Homo sapiens) kuuluu kädellisten l. esimyseläinten (Primates) lahkoon, nisäkästen luokkaan. Erikoisesti „inhimillisinä" ominaisuuksina mainittakoon: suuret aivot, tilava pääkoppa, pieni, ei-kuonomainen naamaosa, pysty otsa, alaleuassa leukakyhmy ja ulkoneva leukakulma, pienet kulmahampaat, huulten puna, ihon vähäkarvaisuus, pystyasento; viimeksimainitusta johtuu laaja maljamainen lantio, selkärangan kaartuminen S:n tavoin, sekä etu- ja takaraajain erilaistuminen: käsi on tartuntaelin, jossa vahva peukalo, jalassa varpaat surkastuneet, isovarvas ei käänny toisia vastaan, iso kantapää. — Ihmissuvun alkuperä ei vielä ole täysin selvitetty, mutta todennäköistä on, että i:n esivanhemmat polveutuvat tertiäärikauden apinainkaltaisista olennoista (vrt. Apinaihminen). Vanhimpia löydettyjä alkuihmisen jäännöksiä ovat lähellä Heidelbergia Neckar-joen jääkautisista kerroksista 1907 löydetty alaleuka (Homo heidelbergensis), jonka ikä arvioidaan lähes 300,000 v:ksi, ja 1920 Rhodesiasta löydetty kallo (H. rhodiensis). Neandertalista läheltä Düsseldorfia, Spyn luota läheltä Namuria (Belgia), Krapinan luota Kroatsiasta;, Le Moustier-luolasta Dordognesta (Ranska) y. m. on löydetty useita n. s. esi-ihmisen l. Neandertal-rotuisen ihmisen (H primigenius l. neandertalensis) jäännöksiä, m. m. eräitä verraten täydellisiä luurankojakin (vrt. Neandertal). Piltdownista (Sussex, Englanti) 1912 löydetty kallon yläosa on Neandertalin i:tä jonkun verran vanhempi; se on luettu i:n kehityksen sivuhaaraan (Eoanthropus). Jääkaudella on elänyt useitakin sittemmin hävinneitä rotuja, jotka kuuluivat samaan lajiin kuin nykyajan i.; semmoisia olivat Aurignac-, Grimaldi- ja Cro-Magnon-rodut (ks. n.). — Ihmisrodut. On tehty useita eri rotujaoituksia. Yleistajuisessa kirjallisuudessa yleensä noudatettu on seuraava: 1) kaukaasialainen l. Välimeren rotu (3 isoa kieliryhmää: indoeurooppalainen l. arjalainen, seemiläinen, haamilainen), 2) mongolilainen rotu, 3) suomalais-ugrilainen rotu, 4) (n-sana)rotu, 5) bušmannit ja hottentotit, 6) malaijilainen rotu, 7) (i-sana)rotu, 8) dravidalainen rotu, 9) papualainen rotu, 10) austraalialainen rotu. Eräät tutkijat erottavat vain 3 rotua, toiset lähes 30. Nykyisin on rotututkimus kehittymässä entistä enemmän biologiselle, vähemmän kielitieteelliselle pohjalle, mutta mitä enemmän siihen sovellutetaan periytyväisyystutkimusten tuloksia, sitä monisäikeisemmiksi osoittautuvat eri rodut. Viimeaikaiset rotujaoitukset pirstovat pahasti näihin asti yhtenäisinä pidettyjä kansakuntia. — Koko ihmiskunnan väkiluku on n. 1,850 milj. [Leche, ,,Ihminen" (1914); Maapallo I.]