Herra (msaks. hêriro), itsenäisessä asemassa olevan miehen arvonimi, jota Pohjoismaissa käytettiin alk. vain ritareista ja hengellisistä, laajeten sitten 1700-luvulla ulottuvaksi kaikkiin n. s. säätyhenkilöihin; nykyisin käytetty kaikissa kansanluokissa. Käytetään kuitenkin toisinaan osoittamaan milloin työmiehen, milloin talonpojan vastakohtaa.