Buddha (= „valaistu"), arvonimi, annettu int, filosofille Gotamalle (n. 560-480 e.Kr.). B. hylkäsi askeesin, mursi kastijaon ja opetti, että ihmisen toiminnan päämäärä on vapautua sielunvaelluksesta ja päästä elämän pyyteistä vapaaseen suureen hiljaisuuteen, nirvanaan, mikä tapahtuu kuolettamalla kaiken elämisenhalun. B. vaati ankaraa, siveellistä elämää, pitkälle menevää lähimmäisenrakkautta ja rajatonta anteliaisuutta; edisti munkkielämää. Buddhalaisuus tuli 200-luvulla e. Kr. Etu-Intian valtauskonnoksi, mutta on sieltä vainojen ja lahkoutumisien vaikutuksesta melkein hävinnyt, paitsi Ceylonista, Siellä sekä Taka-Intiassa se elää hinayâna-suuntaisena puhtaampana ja mahayâna-suuntaisena turmeltuneempana Tibetissä, Kiinassa, Japanissa ja Mongoliassa. Alkuisin ilman jumalanpalvelusta, koska sillä ei ollut jumalaakaan; nyk. on buddhalaisuudella useita jumalia ja monimutkaiset jumalanpalvelusmenot temppeleineen ja jumalankuvineen (ks.Laamalaisuus). [Takajama (1904); Pietilä (1911).]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti