Caesar, alk. erään Julius-suvun haaran nimi Roomassa. G. J. Cæsarin ja Augustuksen jälkeen Rooman keisarin, sittemmin kruununperillisen ja apuhallitsijan arvonimi. Tästä sanasta johtuu eri kielissä korkeimman vallan haltijan nimitys: saks. Kaiser, ruots. kejsare, suom. keisari y. m.
Cæsar, Gaius Julius (100-44 e. Kr.), roomal. valtiomies ja sotapäällikkö. Tuli kvestoriksi 68, ediiliksi 65, pontifex maximukseksi 63 ja preetoriksi 62, hoiti 61 Tuonpuoleista Hispaniaa. Teki 60 Pompeiuksen ja M. Crassuksen kanssa n. s. ensimmäisen triumviraatin. Konsuli 59, jonka jälkeen sai maakunnikseen molemmat Galliat ja Illyricumin. Kukisti Gallian 58-51, hyökkäsi 55 ja 53 Germaniaan sekä kävi 55 ja 54 Britanniassa. Kun senaatti Pompeiuksen aloitteesta vaati Cæsaria luopumaan sotajoukoistaan, hän 49 marssi Roomaan. Pompeius voitettiin Tessaliassa 48 ja murhattiin Egyptissä. Cæsar teki Kleopatrasta Egyptin kuningattaren, kukisti Vähässä-Aasiassa Farnakeen, 46 Afrikassa Tapsuksen lähellä aatelispuolueen ja 45 Hispaniassa Mundan tienoilla Pompeiuksen pojat. Nimitettiin sam. v. konsuliksi 10 v:ksi ja diktaattoriksi eliniäkseen saaden imperator-arvonimen. C. koetti maltillisilla parannuksilla uudistaa Roomaa, m. m. järjesti ajanlaskun, mutta murhattiin kesken toimiaan. — C. esiintyi myös kirjailijana kuvaten Gallian sotaa (teos suomennettavana) ja kansalaissotaa. [Brandes (1922).]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti