Eepos (kreik.), toinen eepillisen runouden päälajeista, jota ulkonaisesti leimaa runopukuinen muoto ja melkoinen ko’on laveus. E:n tärkeimmät lajit ovat: 1) kansanepopea l. sankarirunoelma,jonka kuvauksen aiheena on kansan muinaisuus, jumalais- ja sankaritaruisto. Se on syntynyt pienemmistä osista, jotka on yhdistetty kokonaisuudeksi, esim. Ilias, (Kalevala. 2) Taide-epopea, yhden tekijän sepittämä, jäljittelee kansanepopean kansanomaista luonnetta, esim. Danten „Divina commedia". Sen alalajeja ovat: uskonnollinen eepos, esim. Miltonin „Kadotettu paratiisi", romanttinen eepos, jonka aihe ja luonne ovat haaveelliset ja seikkailunomaiset, esim. Arioston „Raivoava Roland"; idyllinen eepos, joka kuvaa jokapäiväistä elämää, esim. Runebergin „Hirvenhiihtäjät"; koomillinen eepos, joka kuvaa ylevää aihetta vallattomasti, esim. Voltairen „Pucelle"; eläineepos, joka eläinten elämän muodossa kuvaa inhimillisiä heikkouksia, esim. Goethen „Reineke Fuchs".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti