Egypti, kuningaskunta Koillis-Afrikassa Välimeren ja Anglo-egyptiläisen Sudamin sekä Italian Libyan ja Punaisenmeren välillä; n. 990,000 km2, 13,6 milj. as. Viljelyskelpoista maata n. 33,800 km2, suurin osa maasta erämaata: Niilin laakson länsipuolella Libyan, itäpuolella Arabian erämaa. — Väestön enemmistö muinaisten egyptiläisten jälkeläisiä: maataviljeleviä fellaheja (8,3 milj.) ja kaupungeissa asuvia kopteja (0,7 milj.). Pääelinkeino maanviljelys, tärkeimmät tuotteet puuvilla, maissi, vehnä ja sokeri.Assuanin padon valmistuttua on maanviljelys suuresti edistynyt, uusia viljelyskelpoisen alan laajentamista tarkoittavia aloitteita on vireillä, öljyteollisuus voimistuvaa, muu teollisuus vähäistä. Suezin kanavaa myöten E. välittää Euroopan ja Itä-Aasian sekä Intian välistä suurenmoista transitokauppaa. Rautatieverkon pituus n. 5,000 km. E:n terveellisen ilmaston ja lukuisien muinaismuistojen vuoksi suuntautuu sinne vilkas matkailijaliikenne. — V. 1923 vahvistetun perustuslain mukaan on E. itsenäinen kuningaskunta, valtionuskonto on islam ja virallisena kielenä arabia. Eduskunta 2-kamarinen. Puolustuslaitos Englannin ylivalvonnan alainen. Pääkaup. Kairo
Muinainen E. Hallitusmuoto oli yksinvaltainen. Hallitsijaa sanottiin faaraoksi ja pidettiin auringonjumalan jälkeläisenä. Väestö jakaantui luokkiin, joistai sotilaat ja papit olivat mahtavimmat. Yhdessä kuninkaan kanssa he omistivat koko maan. Elinkeinoista maanviljelys ja karjanhoito olivat tärkeimmät, — E:n rakennustaiteen tuotteista pyramidit ovat vanhimmat, temppelit, kuten Abu-Simbelissä, Denderassa, Edfussa, Karnakissa ja Luksorissa, etevimmät. Kuvanveistotaiteenaikaisemmat tuotteet ovat ilmehikkäitä, nuoremmat jäykempiä. [Maspero (ransk., saks. 1913).] Uskonto. Kullakin paikkakunnalla oli oma suojelusjumalansa, kuten Ammon Teebassa, Sobek Faynmissa ja Hathor Denderassa (ks. n.). Jos joku paikkakunta sai suurempaa merkitystä, kohosi myös sen jumalan arvo. Tärkeä sija oli Osiris-jumalalla (ks. t.). vrt. Anubis, Apis, Horus, Isis, Ptah, Re, Serapis, Thot. [Erman (saks., 1909).]
Historia. E:n historia faaraoiden hallitessa jaetaan seuraavasti: 1) Vanhin historiallinen, aikakausi: 1-2:nen dynastia, n. 3315-2895 e. Kr. 1:sen dynastian perustajana pidetään Menestä, joka n. v:n 3400 jälkeen yhdisti Etelä- ja Pohjois-E:n pikkuvaltiot, 2) Vanha valtakunta: 3-5:s dynastia, n. 2895-2540 e. Kr. Tämän ajan faaraoista useat tulivat kuuluisiksi pyramidinrakentajina. vrt. Keops. 3) Vaihekausi: 6-10:s dynastia, n. 2540-2160 e. Kr. Tällöin 6:nnen dynastian hallitessa valtakunta oli jakaantuneena pikkuvaltioihin, kunnes 11:s dynastia n. 2160 yhdisti valtakunnan. Teeba tuli nyt Memfiin sijaan pääkaupungiksi. 4) Keskinen valtakunta: 11-12:s dynastia, n. 2160-1785 e. Kr. Keskinen valtakunta merkitsi E:lle sotilaallista ja sivistyksellistä loistoaikaa. 5) Vaihekausi (hyksos): 13-17:s dynastia, n. 1785-1580 e. Kr. N. 1700-1580 E. oli hyksojien (ks. t.) vallassa, 6) Uusi valtakunta: 18-20:s dynastia, n. 1580-1100 e. Kr. Tällöin Teeba oli taas pääkaupunkina ja E. voimansa ja sivistyksensä kukkuloilla, vrt. Amenofis, Totmes, Ramses. 7) Vaihekausi: 21-25:s dynastia, n. 1100-663 e. Kr. Tällöin valtakunta jakautui osiin, joista eteläisimmät tulivat riippuviksi Etiopiasta. Assyrian kuningas Asarhaddon valloitti 670 Memfiin ja asetti sinne vasaliruhtinaita. 8) Uudistusaika: 26:s dynastia, 663-525 e. Kr. E. on jälleen itsenäinen, mutta Persian kuningas Kambyses valloittaa sen 525 e. Kr. ks. Psammetikos, Neko. [Bissing (saks., 1914).] Vaikka persialaiset antoivat arvoa E:lle, koettivat sen asukkaat päästä itsenäisiksi, mikä ajoittain onnistuikin. Sotaretkellään persialaisia vastaan Aleksanteri Suuri valloitti maan 332 e. Kr. Hänen kuoltuaan se joutui Ptolemaioksille, joiden hallitessa (323-30 e. Kr.) E. kohosi huomattavaksi sivistys- ja kauppavaltioksi. Aktionin taistelun jälkeen (31 e. Kr.) E. tuli kuulumaan Roomaan, kunnes valtakunnan jaossa 395 j. Kr. liitettiin Itä-Roomaan. Arabialaiset valloittivat E:n 640, jolloin arabiankieli ja islam pääsivät valtaan. E. oli itsenäisenä valtiona 870-1517. Hallitsijasuvuista mainittakoon fatimidit ja ejjubidit, joilta vaillan riisti 1250 henkivartiosto, n. s. mamelukit. Turkin sulttaani Selim I valloitti E:n 1517 ja asetti sille maaherran (paššan). Tämä oli riippuvainen mamelukeista, kunnes Napoleon Bonaparte voitti heidät pyramidien luona 1798. Turk. käskynhaltijan Mehemed Ali’n (ks. t.) onnistui 1830-luvulla tehdä E. perittäväksi lääniksi. Eräs hänen seuraajiaan Ismail-pašša sai 1867 perinnöllisen kediivinarvon ja 1873 melkein täyden valtiollisen itsenäisyyden. Valtion raha-asioiden mentyä rappiolle järjestettiin ne ulkomaisella avulla, mutta siitä aiheutui ulkomaalaista vaikutusta vastaan tähdätty kapina, joka johti Englannin valtaamaan maan 1882, N. s. mahdin kapinan johdosta Sudan irroittui E:n ylivallasta 1883, mutta valloitettiin takaisin 1897-1900. E:n hallinto uusittiin, sen raha-asiat järjestettiin, elinkeinoja ja kulkuneuvoja parannettiin. Maan yleisestä vaurastumisesta huolimatta kansallismieliset vihasivat englantilaisia ja vaativat kansallista itsenäisyyttä. Kun Turkki 1914 liittyi keskusvaltoihin, julisti Englanti sen herruuden E:ssä päättyneeksi ja muutti maan Englannin suojelusvaltioksi. Maailmansodan jälkeen olot kärjistyivät, niin että levottomuuksiakin syntyi. V. 1920 Englanti tunnusti E:n kanssansa ainaisessa liitossa olevaksi itsenäiseksi perustuslailliseksi monarkiaksi, 1922 Englanti julisti suojeluksen lakanneeksi, jolloin sulttaani Fuad otti kuninkaan arvonimen. Useat Englannin ja E:n väliset kysymykset jäivät avoimiksi vielä senkin jälkeen, kun hallitusmuoto 1923 oli vahvistettu. [Cromer (engl. ja saks., 1908); Hasenclever (saks., 1917).]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti