Eristäjä (lähde: Pieni Tietosanakirja)

Eristäjä l. isolaattori, kappale, joka ei johda sähkövirtaa, mutta on läpikuultava sähköiselle vaikutukselle (di-elektrinen). Eristäjinä käytetään silkkilankaa ja erilaista lakkaa induktsionikäämeissä, guttaperkkaa kaapeleissa,
lasia, eboniittia ja kiillettä sähkökoneissa, lasia ja posliinia puhelin-, lennätin- ja voimajohdoissa. — Eristäjäaine, huono lämmön tai sähkön johtaja, jolla lämmitys johdot, höyryputket tai sähköjohdot päällystetään eristyksen aikaansaamiseksi. — Eristäjävakio, dielektrisyysvakio. ks. Dielektrinen aine.

Eristäminen l. isoleeraaminen,  fys., tekn., johtajain välisen yhteyden poistaminen eristäjillä; kappaleen ympäröiminen huonoilla lämmön johtajilla lämpöhukan välttämiseksi; seinien peittäminen vedentiiviillä aineilla kosteuden rajoittamiseksi.