Fonografi (kreik.), Edisonin 1877
keksimä koje, jolla äänivärähdykset voidaan
merkitä pehmeähköön aineeseen ja ääni
näiden merkkien avulla toistaa. Kojeeseen
kuuluu äänisuppilo, jonka pohjassa on
ohut, kimmoinen levy ja siihen
kiinnitetty terävä piirtokärki. Tämä nojaa
kammella vaakasuoraan suuntaan pyöritettävään ja ohuella vahakerroksella (alkup.
tinapaperilla) päällystettyyn
lieriöön. Äänisuppiloa kohtaava ääni panee
sen levyn väräjämään. Jos lieriötä
samalla pyöritetään (tähän voidaan
käyttää sähköllä tai jousella käyvää
kellolaitosta), piirtää kärki vahaan
syvennyksiä. Kun äänisuppilo siirretään takaisin
alkuperäiseen asemaansa ja lieriö
pannaan pyörimään, kulkee piirtokynä
vahaan painamiaan jälkiä, levy joutuu
värähdyksiin ja ääni toistuu. F:n
muunnosta, jonka (tavallisesti kiekkomaiseen
levyyn piirretyn) äänikäyrän värähdystaso
on vaakasuora, sanotaan
gramofoniksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti