Hampaat, useimpain selkärankaisten suuontelossa olevia luumaisia muodostumia, joiden päätarkoituksena on ruoan hienontaminen. Hampaattomia selkärankaisia ovat kilpikonnat, linnut, eräät valaat ja jotkut maaimettäväiset (muurahaiskarhu, vyötiäiset). Imettäväisillä on h:ta vain leukaluissa, muilla selkärankaisilla muissakin suuontelon luissa. — H:ssa erotetaan terä l. kruunu, kaula ja juuri. Niiden sisässä on pehmeän hammasytimen täyttämä ontelo, johon haaraantuu hermoja ja verisuonia. H:n kovat osat ovat hammasluu (dentiini), hammaskiille (emalji) ja hammastahdasi (sementti).Pääosan muodostaa hammasluu; hammaskiille, joka on koko ruumiin kovin aine, verhoaa sitä kuoren tavoin terän ympärillä; juuren ympärillä on hammastahdas samanlaisena verhona. — H:n muodostuminen alkaa sikiössä jo toisella kuukaudella; lapsessa ensimmäiset h. puhkeavat 6-8 kuukauden iässä. Lapsella on 20 hammasta. Samaan aikaan kuin etumaiset maito-h. alkavat irtautua, n. 6-vuotiaana, puhkeaa ensim. pysyvä hammas maitohammasrivin jatkoksi. Pysyviä hampaita on ihmisellä 32. Etuhampaita on kummassakin leuassa 4, kulmahampaita joka leukapielessä 1, poskihampaita 5. Viimeinen poskihammas, n. s. viisaudenhammas, on kulttuurikansoilla surkastumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti