Elävät kuvat syntyvät siten, että erityisellä koneella, kinematografilla, projisioidaan valkealle varjostimelle nopeasti toisiaan seuraavia kuvia, jotka vain vähän eroavat toisistaan; riittävän nopeasti toisiaan seuraavat kuvat sulavat havainnossamme yhteen ja niiden eroavaisuuksien sarjat käsitämme liikkeeksi. E:ien k:ien valmistamista varten käytetään erikoista valokuvauskonetta, jossa pitkä valonarka filminauha kulkee nykäyksittäin valoaukon ohi. Valoaukko sulkeutuu filmin liikkumishetkeksi; sen ollessa auki filmi on hetken liikkumatta. Täten syntyy filminauhalle sarja perättäisiä valokuvia, joiden ottamisen väliaika on sekunnin murto-osa. Valokuvaamalla saadut negatiivit kopioidaan toiselle, niinikään läpinäkyvälle filmille, jolloin saadaan positiivinen filmi. Tätä käytetään kinematografissa. Voimakkaan valolähteen (kaarilampun) säteet kohtaavat filmiä ja kulkevat läpi linssijärjestelmän, joka projisioi kuvan vahvasti suurennettuna varjostimelle. Filmi liikkuu tässäkin nykäyksittäin; sen liikkuessa erikoinen varjostin sulkee valoaukon; tämän ollessa auki, (sekunnin murto-osan kerrallaan) filmi on liikkumatta. Filmin sysäyksittäin liikuttamista varten se on reunoistaan varustettu redillä, jotka, sopivat sysäyksittäin pyörivän rummun hampaisiin. Tavallinen nopeus on 16-20 kuvaa (30-40 cm) sekunnissa. — E:ien k:ien valokuvauskonetta käytetään kiertämällä kampea. Kinematografin koneisto käy yleensä sähköllä. vrt. Filmi ja Filmitaide.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti